Inwood

Tuleva väliaikainen kotini on Inwoodissa. Se on kaupunginosa, joka sijoittuu Manhattanin pohjoiskärkeen Harlemin yläpuolelle, eikä siksi edes mahdu suurimpaan osaan turistikarttoja. Vaihtoehtona oli myös majoitus Upper East Sidella, joka matkallisesti on lähempänä Midtownia ja West Villagea, jossa työpaikka on, mutta yllättäen poikittaisliikenteen puutteen vuoksi matka olisi ollut ajallisesti melkein sama ja vuokra paljon korkeampi. Niinpä Inwood kutsuu.

Majoitun asunnon omistajan kämppäkaverina. Saan oman huoneen ja muut tilat jaamme. Tässä vaiheessa tiedän, että asunnon omistaja on vuosikymmenen verran Nykissä asunut opettajanainen. Loppu selviää perille päästyäni.

Huoneeni

Ihan ilman haasteita Inwoodia ei ehkä selätetä. Suuri osa väestöstä on latinoita ja yleisin kieli lienee espanja. Yläasteella olisi kannattanut silloin tällöin kuunnella espanjan tunneilla ja tehdä vaikka läksytkin, niin osaisin valmiiksi ehkä jotakin muutakin kuin tervehtiä ja tilata kahvin maidolla. Aluetta on muutenkin tullut tutkittua Google Mapsin suosiollisella avustuksella ja ihan mukavalta näyttää. Lähellä on useampikin ruokakauppa (yksi 24h auki!), samoin iso puistoalue, jonne pääsee juoksentelemaan. Alueella on paljon ravintoloita, joista saa otettua myös mukaan, jos kokkaaminen ei inspiroi (jatkan ilmeisesti mikroaaltouunitonta elämää myös Nykissä).

Ensimmäinen kolmen kuukauden pätkä Nykissä tuli vietettyä vuonna 2006 ja asuinpaikka oli silloin Brooklynissa. Monella tapaa Inwoodin katukuva on hyvin samantapainen, joten se tuntuu jo valmiiksi kodikkaalta. Samalla saa tutustua kaupunginosaan, joka ei ole entuudestaan lainkaan tuttu. Google Street viewin avulla katuja kolutessa muistuu mieleen, että odotusta on jäljellä enää 24 päivää.

30 päivää

Lähtölaskenta alkoi noin 120 päivää sitten. Nyt niitä on jäljellä enää 30.

30 päivän päästä matkaan lentokentälle ja nousen kohti New Yorkia suuntaavaan koneeseen. Siitä alkaa toisenlainen syksy. Edessä on silloin yksitoista viikkoa maailman mahtavimmassa suurkaupungissa. Osa siitä ajasta on varattu vapaaehtoistyölle. Osa kaupungin nähtävyyksille. Osa varmasti matkustelulle. Las Vegas, Pittsburgh, Philadelphia, San Francisco, Washington DC? Katsotaan, minne kaikkialle sitä kerkeää. Osansa ajasta saa myös tavallinen arki. Sitä arkea on elelty jo kerran opiskeluaikana. Se arki, johon kuuluu metrossa istumista, kaduilla kävelemistä, kuppinuudeleita, rottien bongailua metrokiskoilta, roskien kierrättämistä, halpoja virvoitusjuomia, kännykkäoperaattorin valintaa, pyykkien pesemistä kolikkokoneilla, ihmisjoukkoon sulautumista. Sitä arkea odotan innolla.

Perillä odottaa kuvista päätellen huone siistiltä näyttävässä asunnossa sekä mukavalta tuntuva kämppäkaveri. Perillä odottaa vapaaehtoisena toimiminen Suomikirkolla. Perillä odottaa Starbucks joka kadun kulmassa, Broadwayn musikaalit ja näytelmät sekä lukematon määrä Conversen tennareita, jotka vain odottavat ostajaa. Perillä odottaa uusia kokemuksia ja unohtumaton syksy.

Jäljellä on enää 30 päivää Suomessa, 30 päivää odotusta. Viikon verran siitä menee kesälomaillessa ja loppuaika töiden parissa. Suurimmat valmistelut on tehty - viisumi on kunnossa, lento varattu, majoituskuviot selvät ja alivuokralainen omaan kämppään tiedossa. Kotia pitäisi pikkuhiljaa tyhjennellä sen verran, että tänne pääsee muuttamaan. Kalusteet onneksi jäävät, mutta hyllytilaa pitäisi järjestellä.

Entäpä tämä blogi sitten? Kanavoin varmaan odotusta ja postailen jo tässä reissun valmisteluvaiheessa jotakin. New Yorkiin päästyäni täältä voi lueskellä enemmän tai vähemmän jäsentyneitä ajatuksia, matkakertomusta ja kuvia. Ehkä tämä on myös jonkinlainen yhteys kotiin. Ehkä nämä tekstit palvelevat loppujen lopuksi lähinnä omana päiväkirjana, jota voi eläkeläisenä viltin alla teekuppi kädessä lueskella. Joka tapauksessa, tästä tämä alkaa. Ja kohta alkaa myös matka.