Feast of San Gennaro

Aamulla nukutti taas tunnin myöhempään kuin eilen, joten alkaa tämä jetlag kääntyä voiton puolelle. Lähdin reippaasti lenkille ja kiertelin kadun toisella puolella olevan puistoon kahteen kertaan. Tämä on hassu naapurusto, kun ihmiset oikeasti moikkailevat tuntemattomille ohikulkijoille. Puistossa oli sunnuntaiaamusta ja aikaisesta kellonajasta huolimatta yllättävän paljon ihmisiä. Inwoodissa on kuulemma myös ehkä kaikkein eniten koiranomistajia koko Manhattanilla ja se kyllä näkyy niin puistossa kuin kaduillakin. Lenkin jälkeen testailtiin videopuhelinyhteyttä Suomeen ja samalla vaihdettiin tärkeimmät kuulumiset. Iltapäivällä olikin sitten aika hypätä metroon ja suunnata kohti kirkkoa.

Suomikirkolla oli syyskauden ensimmäinen messu, ja samassa yhteydessä pääsimme juhlistamaan myös kastetilaisuutta. Kirkkokahvien jälkeen suuntasin Little Italya ja Chinatownia kohti ja huomasin Mulberry Streetillä tapahtuvan jotakin. Ihmisiä oli enemmän kuin normaalisti ja katu oli täynnä erilaisia italialaisväritteisiä ruokakojuja. Päästyäni ihmistungoksesta syrjempään ja googlettelin, mikä mahtoi olla kyseessä. Pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että kadut oli vallannut tapahtuma nimeltä Feast of San Gennaro. Festivaali juhlistaa Napolin suojelupyhimystä ja on vuosian mittaan paisunut yhden päivän juhlasta nykyiseen 11 päivän megatapahtumaan. Kaduilla kävellessäni en olisi kyllä arvannut sen olevan millään tavalla uskonnollinen juhla, mutta ilmeisesti keskeisenä osana tapahtumaan kuuluvat messut läheisissä kirkoissa.

T















Tarjolla oli kaikenlaista italialaista katuruokaa lihapullista pizzaan ja myös joitain erikoisuuksia. Muun muassa uppopaistetut Oreot ja Snickersit ohitin suosiolla. Mukaan tarttui pitkän harkinnan jälkeen sausage hero eli italialainen makkaraleipä. Kabanossit kalpenee kyllä tämän italiailaisen raakamakkaran edessä. Leivän koko oli tietysti amerikkalainen ja puolet jäi odottamaan jääkaappiin seuraavaa nälkää.

Sausage Hero. Kännykkää voipi käyttää kokovertailussa.