Arki jatkuu

Niinpähän sitä kuulkaa lehteen päädyttiin edustamaan. New York Press niminen julkaisu teki jutun vapaaehtoistyötä tekevistä organisaatioista ja heidän kuvaajansa kulki tiimini mukana maanantai-illan ajan. Itsehän en edes heti tajunnut hänen olevan kuvaaja eikä varsinainen vapaaehtoinen, vaan määräsin hänet tiiminjohtajana samalla lailla töihin kuin muutkin.

Edustusta Suomi-kaulaliinan kera, koko juttu osoitteessa: http://nypress.com/downtown-organizations-help-with-hurricane-relief/

Keskiviikkona täällä riehui pieni syysmyrsky ja vietinkin päivän lähinnä sisätiloissa. Lunta tuli sen verran, että sitä oli maassa vielä seuraavana aamuna.

Torstaina olin vielä päivän vapaaehtoisena GOLESilla, joka alkaa pikkuhiljaa laittaa Sandy-operaatiota pakettiin. Tarvikejakelukeskus jatkaa vielä hetken ja olin siellä avustamassa torstaina. Opin tekemään maapähkinävoi-hillo-leipiä. Tämä oli luonnollisesti suomalaiselle täysin uusi kokemus, ja herätin suunnatonta hilpeyttä muissa vapaaehtoisissa kysellessäni ohjeita, miten niitä leipiä nyt sitten oikeaoppisesti tehdään. Itse en moista söisi, mutta täällä kyseinen yhdistelmä on käsittämättömän suosittu. Kasasimme myös lahjoituksena saaduista hygieniatuotteista valmiita paketteja.

Illan viimeisenä tehtävänä osa meistä lähti kuljettamaan ruokaa ja huopia länsipuolelle, josta oli tullut kiireellinen avunpyyntö, koska kokonaisen korttelin suuruinen rakennus oli edelleen ilman sähköä ja lämmitystä. He tarvitsisivat ruokaa, jota meidän tulisi jakaa ovelta ovelle. Pakkasimme autoon armeijalta saatuja Meals Ready to Eat. Niissä on mukana lämmityssysteemi, joka toimii veden avulla. Vesi aiheuttaa jonkinlaisen kemiallisen reaktion, joka tuottaa paljon lämpöä ja lämmittää siten muovissa olevan aterian. Joskus näitä kokeilleena sanoisin, että lämmitys todellakin toimii, mutta koska kyse on ruoasta, jonka on tarkoitus kestää pakattuna useita kuukausia, suurta makuelämystä on turha odottaa. Survouduimme istumaan tavaroiden sekaan U-Haul pakettiauton takaosaan ja ajelimme sillä West Villageen, samalle alueelle, jossa Suomikirkko sijaitsee. Aloimme purkaa tavaroita autosta ja kantaa niitä sisälle rakennukseen, jossa kohtasimme hölmistyneen joukon asukkaita. Tämä yhteisölähtöinen avustustyö on mahtavaa ja kaunista, mutta sen huono puoli on se, että tiedonkulku on täysin mahdoton hallita, kun tekijöitä on niin paljon. Sähköt ja lämmitys olivat kyllä rakennuksessa poikki, mutta mitään välitöntä hätää ihmisillä ei ollut, toisin kuin meidän oli annettu ymmärtää. Purimme tavaroita ja asukkaat lupasivat huolehtia niiden jakelusta eteenpäin niille, jotka tiesivät niitä tarvitsevan. Missio oli siis suoritettu.

Viikko on siis pääosin mennyt näiden vapaaehtoistöiden parissa. Samalla tässä saa alkaa jännittää tulevaa puolimaratonia, johon valmistautuminen on sujunut jopa yllättävän hyvin. Olin aivan varma, etten saisi itseäni potkittua tarpeeksi usein lenkille, mutta melkein poikkeuksetta olen kolme kertaa viikossa käynyt juoksemassa. Eilen tein 16 kilometrin valmistavan pitkän lenkin. Ensi viikolla pitäisi tehdä viimeinen pitkä ja sen jälkeen höllätä treenitahtia ja intensiteettiä hieman. Pari viimeistä viikkoa ennen puolimaratonia on siis tarkoitus lähinnä käydä muutaman kerran vähän lönköttelemässä ja ylläpitämässä kuntoa, mutta ei enää hirveän pitkiä matkoja juoksemassa, jotta ehtii palautua täysin itse puolikasta varten.

Puolimaraton juostaan Vegasissa ja tässä hieman fiilistelyä viime vuoden tapahtumasta:


Inwoodin puistossa on vielä kaatuneita puita muistutuksena Sandystä, mutta muuten arki on palannut. Tänään luvassa Jim Gaffigan Apollo Theaterissa. Ja hei, Minna tulee ensi viikolla tänne kylään :D