Loppupäivät Vegasissa sujuivat rauhallisissa merkeissä. Harkitsin auton vuokraamista, mutta vakuutusten kanssa siitä olisi kuitenkin tullut sen verran kallis investointi, etten sitten viitsinyt. Korttia kun piti höyläillä viiden ylimääräisen hotelliyön ja viiden päivän ravintolakulujen summalla. Sen verran pääsin uhkapelin makuun, että taisin hävitä kokonaiset 5 dollaria. Pelikoneet alkavat 1 sentin panoksilla, joten dollarilla voi veivata 100 kierrosta. Yhdessä vaiheessa olin jopa voitolla, mutta en sentään niin paljon, että olisin vahingossa rikastunut. Viimeinen ilta huipentui luonnollisesti siihen, kun henkkareita kyseltiin kahteen otteeseen - ensin pelikoneen ääressä ja sen jälkeen vielä aulabaarissa, josta kävin ostamassa peräti Coca Colaa. Ovat aika tarkkoja noista ikärajoista.
Perjantaina kirjauduin varhain aamulla ulos hotellistani Vegasissa ja suuntasin lentokentälle. Soitin kämppäkaverilleni ja varmistin, toimivathan sähköt vielä, ettei tarvitse enää kentällä huolehtia kännykän ja iPadin akkujen lataamisesta. Sähköt on, ovat onneksi olleet koko ajan, kämppäkaverini kertoi. Luottavaisin mielin siis koneeseen ja kohti New Yorkia.
Lähestyessämme New Yorkia koneen ikkunoista näkyi lukuisia öljylaivoja ja osa kaupungista oli edelleen pimeänä. Kone laskeutui ja lähdin selvittelemään, mikä olisi paras tapa päästä jonnekin päin Manhattania, josta pääsisin metrolla Inwoodiin. Tiesin valmiiksi, että normaalisti käyttämäni A-metro ei ole toiminnassa 207- kadulle asti, mutta 1-juna oli ja siihen tähtäsin. Matka terminaalista alkoi bussilla, joka vei Federal Circle asemalle autovuokraamoiden keskelle. Sieltä pääsin jatkamaan matkaa AirTrainilla Jamaica Stationille. Jamaicalta kulkee junia Manhattanin suuntaan ja niistä usea oli saatu liikenteeseen jo edellisenä päivänä. Nousin junaan ja pääsin sillä Penn Stationille asti, jossa 1-juna saapui juuri sopivasti. Kävelymatkaa jäi kilometrin verran, mutta kaiken kaikkiaan aikaa kului vähemmän kuin odotin ("vain" vähän vajaa 3 tuntia) enkä hirveästi joutunut seisoskella missään odottelemassa.
Inwoodissa ei käytännössä ole juurikaan merkkejä myrskystä. Täällä selvittiin aika vähällä. Sähköt eivät katkenneet, puita ei tietääkseni hirveästi kaatunut eivätkä kadut tulvineet. Olisin siis pärjännyt varmasti ihan hyvin, vaikka täällä olisinkin ollut myrskyn aikaan, mutta eipä hirveästi harmita, että jäi väliin tällä kertaa. Kaupunki toipuu pikkuhiljaa ja julkista liikennettä saadaan koko ajan enemmän auki. 34. kadulta alaspäin tilanne on kaikkein haasteellisin, tällä hetkellä ainoastaan yksi metrolinja on saatu siellä toimintakuntoon. New York Marathon oli tarkoitus juosta sunnuntaina, mutta tapahtuma peruttiin ja parempi varmaan niin. Vaikka Manhattan alkaakin pikkuhiljaa nousta jaloilleen, muilla alueilla on edelleen paljon tuhoa ja ihmisiä, jotka ovat jääneet kodittomiksi ja menettäneet kaiken omaisuutensa. Maratonia olisi juostu myös näillä alueilla, joten päätös perumisesti oli varmasti oikea.
Huomenna Suomikirkolla on messu normaaliin tapaan ja sinne on sopivasti ilmeisesti saatu sähkötkin takaisin. Kartoitan vapaaehtoismahdollisuuksia, josko sitä voisi jotain tehdä myrskystä kärsineiden hyväksi. Näin sitä palaillaan arkeen Vegasin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti