Halloween

Halloween valkeni tänä aamuna Vegasissa ja jo pelkästään aamupalareissulla vastaan käveli jos jonkinmoista hahmoa. Ihmiset ottavat Halloweenista täällä kaiken irti ja sekä aikuiset että lapset pukeutuvat asianmukaisesti. Omat suunnitelmat Halloweenille ovat aika laimeat - suurin osa tapahtumista on jollain tavalla sidoksissa ihmisten pelotteluun ja kauhuun, enkä ole vielä keksinyt yhtäkään syytä, miksi haluaisin maksaa siitä, että joku pelottaa minut puolikuoliaaksi. Haunted houses ja muut "hauskuudet" jääkööt siis paikallisille.

Las Vegasissa säät edelleen suosivat, lämpötila pysyy +25 tienoilla ja yhtäkään pilveä en ole vielä havainnut reissun aikana. Paluulentoni New Yorkiin varmistui perjantaille ja kirjauduin New York New York hotelliin loppuajaksi. Näin sitä muutettiin neljän päivän loma yhdeksän päivän lomaksi. Sunnuntaipäivä meni lähinnä näitä jatkojärjestely tehdessä ja ystävien kanssa lounastaessa. Tunnen täällä pariskunnan ja pääsin myös tapaamaan heidän suloista kahdeksankuukautista tytärtään. Maanantaina läksin yliopiston kampukselle pyörimään. Ystäväni opettaa siellä näytelemistä ja pääsin seuraamaan hänen tuntiaan ja näkemään muutenkin kampusaluetta, joka on muuten aivan jumalattoman suuri. Sillä retkellä piti poiketa myös Targetissa hankkimassa täydennystä vaatevarastoon, kun en luonnollisestikaan pakannut vaatetta kuin neljälle päivälle. Jonkin verran vaatteita löytyikin ja nyt pitäisi loppuun asti pärjätä. Uusi ongelma on tavaran kuljettaminen takaisin New Yorkiin, koska lähdin pelkän repun varassa. Ilmeisesti pitää siis ostaa matkalaukku.

Eilen kävelin Stratosphere Towerille, joka on korkeahko tornirakennelma/hotelli Stripin pohjoispäässä. Ylimmät kerrokset ovat näköalatasanteita ja yksi lempipaikoistani Vegasissa. En tällä kertaa hypännyt vapaapudotuksella alas SkyJumpia niin kuin olen joskus tehnyt, tyydyin Big Shot -nimiseen laitteeseen tornin huipulla. Se on vähän niinkuin Linnanmäen Raketti, mutta 109-kerroksisen tornin huipulla. Näköalat olivat mahtavat.

Samalla kun tässä nautin Vegasista, seuraan jatkuvasti uutisia ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, etten ollut itärannikolla. Kämppäkaverini ja kunnossa ja asuntokin on paikallaan, mutta tuhon määrä on valtava. Vegasissa asuvien ystävieni tuttu kuoli maanantai-iltana kaatuneen puun alle. Metroja ei välttämättä saada kuntoon päiväkausiin, joka tarkoittaa sitä, että suurin osa Manhattanilla asuvista ihmisistä ovat vailla kulkuvälinettä - he eivät pääse töihin, kauppaan, lääkäriin, ylipäätään minnekään, koska harvalla on auto. Tässä on pakko uskoa jonkinlaiseen johdatukseen ja olla kiitollinen siitä, että minun ei selvästi ollut tarkoitus olla New Yorkissa myrskyn aikaan. Alunperinhän lähdin Vegasiin sen syyn varjolla, että minun pitää kartoittaa, missä hotellissa kannattaa majoittua joulukuussa, kun palaan tänne puolimaratonia juoksemaan. Se oli syy, ei varsin hyvä sellainen, mutta syy kuitenkin. Sen ansiosta säästyin myrskyltä. Nähtäväksi jää, millainen operaatio on perjantaina edessä, kun lentokentältä pitäisi päästä takaisin asunnolle mielellään julkisella liikenteellä, mutta se on sen ajan murhe.