Rock 'n Roll Half Marathon Las Vegas

Hengissä ollaan ja juoksusta selvitty. Kone laskeutui Vegasiin puolenyön aikaan lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Takana oli jo joulumyyjäiset ja kauneimmat joululaulut Suomikirkolla. Tapahtuma oli kaikin puolin mahtava ja kauneimmat joululaulut erityisen tunnelmallinen ja herkkä tilaisuus. Myynnissä oli leivonnaisia, käsitöitä sekä suomalaisia karkkeja. Söin joulunajan ensimmäisen riisipuuron ja myös kurpitsakakku oli mainiota. Kyseistä kakkua tarttui mukaan ja saan nauttia siitä vielä täällä Vegasissakin.

Sunnuntaiaamuna heräilin aivan liian aikaisin ja uni ei enää tullut. Liekö ollut lievää jännitystä vai mitä, mutta tiesin heti, ettei niillä yöunilla oltaisi ihan terävimmässä kunnossa. Kävin tukevalla brunssilla ja sen jälkeen lähdin hakemaan juoksunumeroa lähtöalueelta. Juoksunumero löytyi ja lähtöryhmänkin sain vaihdettua. Suuntasin takaisin hotellille, jossa sitten lähinnä yritin päiväunia nukkua ja lepäillä ennen kuin oli aika laittaa juoksukamat valmiiksi ja siirtyä takaisin lähtöalueelle. Saavuin paikalle puoli tuntia ennen ensimmäisen ryhmän lähtöä ja se puolituntinenhan meni hujauksessa vessajonossa. Lähdin etsimään omaa lähtöryhmääni ja löysinkin merkin, jossa sen piti olla. Myöhemmin ilmeni, että lähtöryhmien kontrolli ei ollut mitenkään mainittavaa ja oikeasti lähtöryhmäni olisi ollut edellä oleva. Eipä tuolla sinänsä merkitystä, kun kukaan ei niitä valvonut ja aika kuitenkin mitattiin lenkkariin kiinnitetyllä chipillä.

Vauhtiin päästyäni ensimmäinen kymppi meni heittämällä, mutta sen jälkeen sain jo tehdä töitä päästäkseni tavoiteaikaan. Lämpötila oli juoksun alkaessa n. 20 astetta ja laski juoksun aikana 15 tienoille. Muutama aste vähemmän olisi ollut ideaali. Katselin lähinnä huvittuneena ihmisiä, jotka kovaan ääneen valittivat jäätyvänsä ennen lähtöä. Ilmeisesti Suomessa asuminen aiheuttaa karaistumista, kun toivoin lämpötilan laskevan nopeasti. Tuuli toi myös oman mausteensa juoksuun. Vegasissa tuulee tähän vuodenaikaan paljon ja hetkittäiset tuulenpuuskat olivat aivan infernaalisia. Suurin osa matkan varrella olleista kilometrimerkeistä (tai siis mailimerkeistä) olivat kaatuneet tuulessa ja jos ranteessa ei olisi ollut omaa mittaria, ei olisi kyllä ollut hajuakaan, paljonko matkaa on takanapäin. Välillä tuntui, että sai puskea oikeasti, että pääsi eteenpäin.

Tavoiteaika oli alle 2:30 ja sehän alittui huimasti 12 sekunnilla. Parempaankin aikaan olisi ollut eväitä, etenkin kun juoksu oli täysin tasaisella maalla. Yötä myöten matkustaminen, kova tuuli ja iltapäivälähtö vaativat kuitenkin veronsa. Sairaalloinen kilpailuhenkisyyteni on harmissaan siitä, ettei parasta juoksua tähän kohtaan tullut, mutta oikeasti kyllä saan tähän tulokseen olla täysin tyytyväinen. Se oli kuitenkin yli 25 minuuttia parempi kuin Helsinki City Runissa viime toukokuussa. Virallinen loppuaika siis 2:29:48.

Maalilinjan ylitys oli hieno hetki ja mitalia sai kantaa ylpeästi maalialueen läpi kävellessä. Tarjolla oli hyvä valikoima syötävää ja juotavaa. Ainoana miinuksena oli paluumatka hotellille, joka jo kilometrin mittaisen maalialueen jälkeen tuntui lähinnä julmalta rangaistukselta eivätkä matkan varrella olleet portaat helpottaneet tätä tunnetta. Hotellihuoneeseen päästyäni kävin suihkussa, hain pizzaa pahimpaan nälkään ja kömmin lopulta nukkumaan. Illalla otettu Burana vei pahimmat kivut ja tänä aamuna olo odotettua parempi. Aamiainen on nyt nautittu rauhassa ja Las Vegas odottaa ulkona. Jospa sitä vähän jaksaisi olla turistikin tänään.