Viikko on kulunut arkisten askareiden parissa. Kirkolla on tiistaisin perhekerho ja keskiviikkona suunniteltiin tulevaa rippikoulua. Sää on ollut huomattavasti syksyisempi kuin ensimmäisten päivien aikana ja satanutkin on, mutta onneksi aurinkokin jaksaa vielä näyttäytyä. Tänään edessä on pyykinpesu-urakka ja huomenna lähtö Pittsburghiin viikonlopuksi.
Eilinen iltapäivä kääntyi aurinkoiseksi, joten päätin vuokrata Central Parkista pyörän ja lähteä kiertämään puistoa sillä. Itse pyörän vuokraaminenhan oli myös jännittävä tapahtuma. Kävelin
Columbus Circlen kulmille tietäen, että pyörä pitää saada ja hakeuduin
pyörävuokraesitettä pitelevän tyypin läheisyyteen. Hän alkoi innokkaasti
tyrkyttää heti polkupyörää ja kyselin niiden hintoja. Tunti kustantaisi
15 dollaria ja siihen oli tyytyminen. Toinen kaveri talutti pyörän
eteeni ja tarkisti satulan korkeuden. Sittenhän alkoi tämä varsinainen
jännittävä (pimeän talouden) osuus. Ensimmäinen kaveri sanoi toiselle,
että älä ota veroja vaan hinta on tasan $15. Tämä teki työtä käskettyä
ja vannotti minua tuomaan pyörän takaisin. Hän sanoi, että normaalisti
he ottavat henkkarit itselleen pantiksi pyörästä, mutta ei aikonut sitä
minun kohdallani tehdä. Niinpä löin rahat kouraan ja homma oli sillä
selvä, lyötiin vielä kättä päälle, etten jättäisi pyörää minnekään
lojumaan, vaan palauttaisin tunnin päästä. Varmaan tekee kaveri
veroilmoituksensa ihan asiallisesti.
Lähtiessä tämä pyörän tuonut kaveri neuvoi, että älä vaan lähde
pyöräilemään koko puiston ympäri, kun sehän on peräti 6 mailia ja vaatii
ainakin 3 tuntia aikaa. Hymisin ja sanoin, että en toki, mutta kyllähän
tuon 6 mailia, eli kymmenisen kilometria, helposti tunnissa polkee. Nousin pyörän selkään ja tajusin, ettei siinä ole jalkajarrua. Nolojen paljastusten aika: enpäs ole koskaan ajanut pyörällä, jossa ei ole jalkajarruja. Siinä sitten hetken emmittyäni polkaisin pyörän kuitenkin liikkeelle ja lähdin kiitämään pitkin Central Parkin pyöräkaistaa testaillen samalla ohjaustangossa olevia käsijarruja. Jarrut toimivat, mutta pohdin toimisivatko omat refleksit tarvittaessa oikein, polkimet kun sotkisivat tyhjää jos niillä yrittäisin jarruttaa.
ja lähdin kiertämään puistoa. Central Park on kaunis ja kova paikka pyöräillä, ensimmäinen puolikas meni heittämällä ja tuntui olevan tasaista ja alamäkeä koko ajan. Tämähän kostautui jälkimmäiselllä puolikkaalla, joka oli sitten tietenkin yhtä helvetillistä ylämäkeä koko matkan takaisin. Puoli tuntia meni puiston kiertämiseen ilman pysähdyksiä, joten 3 tunnin arvio on täyttä utopiaa. Tietysti jos pysähtelisi jotain ihmettelemään aikaa kuluisi enemmän, mutta tämä pyöräretki oli osaltani ihan vain treenaus mielessä tehty - minun olisi määrä osallistua joulukuun alussa puolimaratonille Vegasissa ja sitä varten tässä pitää nyt raahautua ihan lenkille ja muutenkin kuntoilemaan. Ei vaan taida lompakko kestää hirveän montaa $15 dollarin pyöräretkeä.
Kun aikaa kerran oli jäljellä, päätin vielä lähteä uutta kierrosta aloittamaan, mutta siten, että poistun jo 72. kadun kohdalla ja pyöräilen siitä takaisin Columbus Circlelle 59. kadulle. Tämähän oli ihan loistava suunnitelma, kunnes tajusin, että täällä ei ajeta pyörillä jalkakäytävillä, vaan sulavasti liikenteen seassa autojen kanssa. Ja täällähän on autoja muutama enemmän kuin edes Helsingin keskustassa. En ole selvittänyt, onko jalkakäytävillä ajo varsinaisesti kiellettyä, mutta enpä jäänyt testailemaan, saanko sakot. Talutin pyörää kiltisti ensin jonkin matkaa, kunnes turhauduin ja uskaltauduin tielle hetkeksi toikkaroimaan. Autot ovat täällä tottuneita pyöräilijöihin, mutta silti koko ajan mietin, mikä auto lanaa minut matalaksi mennessään ohi. Eipä olisi minusta täällä aktiivisesti ehkä pyöräilemään, kun en uskaltaisi sataa metriä enempää kerrallaan olla autotiellä. Perille kuitenkin pääsimme ehjinä - sekä minä että pyörä. Pyörän minulle vuokrannutta kaveria ei näkynyt missään, joten jätin pyörän suurin piirtein samoille paikoille, kuin mistä alunperin lähdin liikkeelle. Ajattelin mielessäni, että onneksi ei sitten ottanut minulta sitä henkkaria pantiksi.
Aika lähteä katsomaan, onko pesukone jo vaatteeni tuhonnut. Laitteen nimi on Hercules. Vaateparat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti