Matka Philadelphiaan on parin tunnin mittainen. Tämä edellämainittu Bolt Bus on ns. halpabussiyhtiö, joita täällä on muutamia. Edestakainen matka Manhattanilta Philadelphiaan maksoi hurjat $24. Myös pysäkki oli inhimillisen matkan päässä keskustasta, joten kävellen pääsi liikkumaan hyvin. Philadelphiassa on ilmeisesti ihan toimiva julkinen liikenne, mutta sitä en päässyt vielä testailemaan, kun aurinko paistoi ja kävellen näkee aina enemmän. Lähdin keskustan läpi kävelemään kohti historic districtiä. Philadelphia on keskeinen kaupunki Yhdysvaltain historiassa ja mm. Benjamin Franklinin kotikaupunki, joten paljon historiaan liittyvää nähtävää löytyy. Liberty Bell, jota pidetään koko Amerikan itsenäisyyden symbolina on suosittu nähtävyys. Kivenheiton päässä on Indepence Visitor Center, jossa voi käydä hakemassa karttoja, ostamassa matkamuistoja ja kyselemässä Philadelphian historiasta.
 | ||
| Independence Visitor Center |
 |
| Liberty Bell |
Matkalla historic districtiin poikkesin Reading Terminal Marketissa, joka on suosittu kauppahalli. kauppahallista löytyi myös America's Best Sandwich, eli Adam Richmanin (Man v. Food) viimeisimmän tv-ohjelman voittajaksi kruunattu leipä. Kieltämättä ihan helkkarin hyvä leipä, mutta en ole täysin vakuuttunut, että kuitenkaan ehkä Amerikan paras.
Jatkoin matkaa Liberty Belliltä vielä jonkin matkaa, kunnes päädyin Franklin Fountain jäätelöbaariin. Sisustus on suoraan 50-luvulta ja myyjätkin ovat pukeutuneet sen mukaisesti. Tämä oli kuin pieni aikamatka ja jäätelöannoshan oli sitten pakko tilata. Myyjä pesi huolellisesti kätensä ja alkoi väsätä Franklin Mint -annosta kuin taideteosta. Pohjalle kahta eri jäätelöä, jotka peitettiin kokonaan vaahtokarkkikastikkeella ja päälle vielä kermvaahtoa, suklaa- ja minttukastikkeita.
Matka jatkui ja välillä piti käydä vähän kiertelemässä kauppoja ja hankkimassa Philadelphian Hard Rock Cafesta t-paita muistoksi. Siinä kaupunkia kierrellessä piti pysähtyä vielä JFK Plazalle ottamaan kuva kuuluisasta suihkulähteestä ja LOVE -patsaasta. Kohtelias koditon mies tarjoutui ystävällisesi ottamaan kuvankin patsaan kanssa, ja vinkkasi vienosti kuvan ottamisen jälkeen, että josko vähän rahaa antaisit, kun hänellä on nälkä. Pitihän siinä sitten taskun pohjalta kaivella muutama dollari herralle ruokarahaa.
Ennen lähtöä tajusin, että kaikkein tärkein ja keskeisin Philadelphian antimista on vielä kokeilematta. Cheesesteak, nimittäin. Näitä leipiä saa joka Philadelphiassa varmaan jokaisesta kadunkulmasta ja useampi paikka kilpailee siitä, kuka myykään sitä aitoa ja alkuperäistä cheesesteakia. Etsin Yelpin avulla sellaisen paikan, jossa näytti olevan paikallisten suosituksia välttääkseni turistirysät ja päädyin pieneen ravintolaan nimeltä Ishkabibble's (jo pelkästään nimen takia voisin tuon valita). Siinä sitten cheesesteakini tilasin ja jäin istumaan tiskille. Kaikki leivät tehtiin vasta kun ne oli joku tilattu ja katselinkin oman cheesesteakini valmistusprosessia. Lihaa grilliin paistumaan, siitä leivälle ja päälle juustokastike, joka tunnetaan nimellä Cheese Whiz. Tuossa Cheese Whizissä ei taida oikeaa juustoa olla ollenkaan, mutta se on se kaikkein perinteisin lisäke tälle paikalliselle herkulle. Pian edessäni olikin höyryävän kuuma cheesesteak, joka kuuluu kastiin maistuu paljon paremmalta kuin mille näyttää.
Puolet söin ja puolet pakkasin mukaan. Myöhemmin syömäni puolisko oli itse asiassa jopa hieman maukkaampi, kun liha oli ehtinyt hetken jäähtyä ja juustokastike pehmittää leivän. Kolesteroliarvot taisivat kokea pienen nousun ja tällaisen syötyä voi aina odotella sydänkohtausta saapuvaksi. Eipä onneksi kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta oikein maukas kokemus ensimmäiseksi cheesesteakiksi.
Vierailu jäi tällä kertaa lyhyeksi ja kiirehdin bussille. Tällä kertaa lähdimme jopa ajoissa ja New Yorkiinkin saavuimme ihan inhimilliseen aikaan muusta liikenteestä huolimatta.
Matkustelu jatkuu huomenna ja määränpää on Las Vegas. YAY!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti