Neljä viikkoa

Tasan neljä viikkoa sitten olin näihin aikoihin laskeutunut JFK:lle. Vaikea uskoa, miten nopeasti aika on mennyt ja tuntuu, että eihän tässä ole vielä edes päässyt vauhtiin. Tähän asti reissu on ollut juuri niin upea, kun odotinkin.

Ei tule ehkä kenellekään yllätyksenä, että rakastan New Yorkia. Tämä on mahtava kaupunki. Inwood on asuinalueena aivan nappivalinta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja tervehtivät kadulla. Kotikatuni toisella puolella asustelee koditon mies, joka iloisesti toivottaa hyvää huomenta lähtiessäni lenkille tai heiluttaa, jos kävelen toisella puolen katua ohitse. Ihmiset ulkoiluttavat koiriaan ja keräävät tunnollisesti jätökset talteen. Muutenkin suurkaupungiksi kadut ovat siistit ja roskat löytävät tiensä useimmiten roskikseen. Parempaa kämppäkaveria en voisi toivoa ja töitä olen päässyt tekemään niin, että aikaa on jäänyt myös paljon muuhun.

Toki täällä on asioita, jotka ärsyttävät. Pakkaisin mielellään kaupassa omat ostokseni, mutta tämä täyden palvelun ajattelu ei anna siihen mahdollisuutta, vaan elintarvikkeet joutuvat joka kerta vaikka minkälaisen pakkaajan armoille. Tämän nyt ei luulisi olevan suuri ongelma, mutta satun olemaan sairaalloisen tarkka esimerkiksi hedelmien käsittelystä, ne kun ovat herkkiä pilaantumaan, jos niitä kohtelee kaltoin. Täkäläiset muovikassit ovat aivan kammottavia ja yleensä kaupassa niihin pakataan maksimissaan muutama tavara per kassi. Niitä siis kasaantuu turhauttava määrä, vaikka ei paljon mitään ostaisikaan. Viime kerralla ojensin suomalaisen muovikassin myyjälle, joka tavarani pakkasi. Hän katseli kummissaan, että ihan oikeastiko yhteen kassiin laitetaan tavarat.

Postissa asiointi on aina yhtä jännittävää, kun koskaan ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Lähettäessäni veljelle syntymäpäivälahjaa jouduin ristikuulusteluun paketin sisällöstä. Aiemmin tänään kävin noutamassa pakettia, jonka Amazonista olin tilannut. Paketti oli saapunut jo 6.10. postiin, mutta siitä ei kukaan vaivautunut lähettämään minkäänlaista ilmoitusta. Huomasin vasta lähetyksenseurannasta, että se pitäisi noutaa. Paketin etsimiseen kului aikaa, koska niitä ei ilmeisesti ole kirjattu hyllyihin mitenkään loogisesti muuten kuin vastaanottajan sukunimen mukaan, mutta aakkosjärjestyshän on tunnetusti hankala asia hahmottaa.

Kaiken kaikkiaan asiot ovat suhteellisen hyvin, jos suurimmat ärsytyksenaiheeni liittyvät postiin ja muovikasseihih.

Ensimmäiset viikot ovat menneet lähinnä kaupunin kiertelyssä, ulkona syödessä ja ostoksia tehdessä. Kalenteri alkaa näyttää hieman kiireisemmältä loppuaikaa ajatellen.

Lauantaina ajattelin lähteä Six Flags Great Adventure -huvipuistoon, jos sää näyttää siltä, ettei tule taivaan täydeltä vettä. Vuoristoradat vetävät puoleensa, mutta katsotaan, mitä tuosta retkestä tulee. Täällä kun on noita Halloween juttuja joka paikassa, myös huvipuisto muuttuu illalla klo 18 jälkeen Fright Fest -nimiseksi kauhupuistoksi. En ajatellut jäädä zombien syötäväksi, joten takaisin Manhattanille pitäisi löytää paikallisbusseilla ajellen. Six Flags on New Jerseyn puolella ja bussit ovat muutenkin uusi tuttavuus, joten vain aika näyttää, minne päädyn.

Sunnuntaina on messupäivä suomikirkolla, joten töiden parissa menee iltapäivä. Leikin ajatuksella, että maanantaina lähtisin katsomaan, miltä Philadelphia näyttää. Busseilla pystyy tehdä kivan pienen päivämatkan suhteellisen halvalla, joten siihen olisi hyvä sauma.

Ensi viikon torstaina otan jälleen suunnan kohti lentokenttää. Las Vegas odottaa. Kyseessä on ensimmäinen kahdesta Vegasin matkasta. Suunnitelmat auki, mutta Switchfoot -nimistä bändiä ainakin pitäisi päästä kuuntelemaan.

Jos kaikki reissut toteutuvat, pörrään viikon sisään neljässä eri osavaltiossa: New Jersey, Pennsylvania, New York ja Nevada.

Näillä mennään eteenpäin.